Perhosia kaikkialla.

Olen pyöräillyt töistä kotiin täysi hymy huulilla katsellessani kesäkukkasten täyttämää kirjavaa maisemaa perhosilla koristeltuna, tuntenut ripauksen yksinäisyyttä ja halipulaa, kantanut silmissäni monta säkillistä väsymystä, mutta ollessani edelleen hengissä, olen erittäin ylpeä.

Onkohan mahtanut olla yhtään aamua, jolloinka en olisi painanut torkkua vielä sen yhden viimeisen kerran. Kahvia olen joutunut keittämään yleensä vielä toisenkin ja kolmannenkin kerran päivässä, vaikka yleensä pärjään yhdellä. Ei ole enää montaa herätystä jäljellä. 

Elämässäni on tapahtunut (ehkä) liian paljon viime kuukausina, vaikka todellisuus on se että työpäivän jälkeen olen kaatunut suorinta tietä kuin raskaan työn raataja sohvalle nukkumaan. 

Tämän viikon suurin shoppailuni on ehkä uusi lukuvuosikalenteri. *Vatsanpohjassani muljahtelee.* Olen päättänyt saattaa loppuun sen minkä jätin viimeksi kesken. Olen viime kertaa paremmin valmistautunut Uuteen Yritykseen.

Loppukesän suunnitelmissa on ainakin mennä talviunien tapaisille kesäunille. Ehkä käydä tankkaamassa lisää jäätelöä moottoriin ja käynnistää se.

-Roosa-