sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Onnellinenonneton.

En osaa enää päättää pitäisikö itkeä vai nauraa. Yhä useammin valitsen spotifystä ne biisit mitä kuuntelen kun mikään muu biisi ei enää auta. Toisaalta taas nauran olemattomat vatsalihakseni kipeäksi ja mietin kuinka minun elämäni on ihanaa.
Keitän itselleni tarpeeksi monta kupillista pakuriteetä ja yritän rauhoittua. Ei ole mitään syytä olla onneton. Silti on menossa jo toinen nenäliinapaketti tänään.
Viljelen hymyilevää hymiötä melkein enemmän kuin surullista, toisin kuin viime talvena. Nautin elämästä ja uusi elämäntapa on tuonut paljon ihanamman fiiliksen niin mielelle kuin keholle. Olen 51% varma seuraavasta siirrostani, koska luulen että pystyisin siihen minkä jätin viimeksi kesken. Peilistäkin katsoo jo hieman parempi peilikuva. On vapaampi hengittää kuin viime talvena.
Silti jokin pitää tiukasti minusta kiinni. Mutta ehkä nyt minulla on mahdollisuudet ravistella se irti. Aion tehdä sen, en anna sen ohjata minua enää. Haluan olla vapaa, se oikea minä.