Heippa, minä täällä. Se linnunpoikanen joka lensi pois pesästä ja on alkanut rakentaa omaansa. Ajattelin ilmoittaa että olen henkiinjäämistaistelussa edelleen hengissä olevien puolella. (Eli suuresti pahoitella aivan liian pitkää kirjoitustaukoa).
Olen jo jonkinaikaa kokeillut omia siipiäni. Ne ovat olleet yllättävän vahvat. Vaikka välillä onkin liidelty hyvinkin matalalla ja joskus syöksytty päistikkaa puuhun. Mutta ne ovat kantaneet minut tähän asti. Siipirikkoja matkan varrelle silti tulevaisuudessakin luultavasti mahtuu. Mutta ne ovat kantaneet. <3
Kaikenlaista osumaa siipeni ovat saaneet kyllä elämäni matkan varrella. En voi vielä sanoa niiden olevan täysin ehjät, mutta jonain päivänä. Jonain päivänä tahdon että siipeni nostavat minut vielä upeaan nousuun.
Omaa pesää rakentaessa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Menetystä, rikkoutuneita huonekaluja ja kodinkoneita, kouluyritystä, uusi harrastus, potkut, ystäviä & yksinäisyyttä ja uusia tuulia muttei ilman vastatuulta. Kaikesta huolimatta olen tässä, hiljalleen valmistautumassa uuteen nousuyritykseen.
Yritän taas kirjoitella hieman useammin, jos joitakin vielä kiinnostaa höpötykseni täällä? Ainakin tuntuu että olen jossain törmännyt vihdoinkin säkilliseen kirjoitusinspiraatiota. :--)
<3: Roosa
(ja anteeksi ylenpalttinen linnunpoikas- ja siipiteema, se vain jotenkin sopii ajankohtaisaiheisiini. :D)