lauantai 13. helmikuuta 2016

Linnunpoikanen lentää ensimmäistä kertaa pois pesästä; kantaako siivet?

Olen miljoonien tunteiden sekaisessa pyörremyrskyssä. Vaude, olenko minä todellakin tekemässä tätä? Muuttamassa omaan pikkuiseen suloiseen yksiööni, jossa saan sitten keitellä ihan yksinäni omat soppani. 
Olen innoissani, teen listoja mitä kaikkea olen jo hankkinut ja mitä kaikkea vielä tarvitsen. Sisustan jo mielessäni värimaailmoja, tekstuureja ja kuvioita. Odotan sitä että pääsen vanhasta ympäristöstä aloittamaan oman itsenäisen elämän.
Mutta pelkään. Pelkään oikeastaan aika paljon. Mitä sitten jos? Mitä minä sitten teen? Fiilikset vaihtuvat hetkittäin ja päivittäin. 
Kyllä minä osaan ruokani laittaa, vaikka suttaankin senverran paljon, ettei ruokalappu olisi pahitteeksi. Kyllä minä osaan pyykkini pestä, mutta kaappiin laskostamisesta ei oikein tule mitään. Kauppakassitkin saan kotiini kannettua, mutta milloinkohan siihen tottuu ettei niitä olekaan enää kahdeksaa täysinäistä. 
Tällähetkellä tekemistä on vielä aikalailla paljon, haarukoiden ja veitsien ostamisesta aina sähkösopimuksen ja kotivakuutuksen tekemiseen. Pitäisi ehkä hetken malttaa ottaa iisisti kaiken uuden kanssa, sillä hiljaa hyvää tulee.