Ei ole niin kaunista otsikkoa, mikä kuvaisi luonnon kauneutta.

Vielä on syksyn kauniit hetket käsillä, ennen niitä loskaräntäpäivityksiä facebookissa. Aamuisin bussissa ihastelen auringonnousua ja maailman kauneutta. Välillä olen kyllä niin väsynyt että laitan suosiolla silmät kiinni ennen koulun alkua.
Ihan vähän olen kyllä jännäpissa housuissa siitä pimeydestä minkä tiedän syksyisin tulevan. Sen pimeyden, kun olen kävelyllä, enkä näe omia jalkojani. Ne mahdolliset sähkökatkokset, kun en uskalla nukkua yksin omassa huoneessani. Sen pimeyden mikä sumentaa ja vääristää syksyisin ajatuksiani.
Onneksi minulla on monta valoa tässä syksyssä. Ystäviä, koira- ja heppakavereita, uusia suklaamakuja, kynttilöitä ja rakkautta.