Heitin kaikki entiset tekstini blogini roskikseen ja minulla on täysin uusi mahdollisuus tehdä tästä blogista entistäkin tylsempi. Ja ei, kyse ei ole kirjoitettavien aiheiden puutteesta, kyse on lähinnä siitä että vaadin blogitekstiltäni aivan liikaa samalla tavalla kuin itseltäni. Ja huomaattekos, kuka taas jaksaa lukea nuoren tytön tyytymättömyydestä itseensä tai suorituksiinsa. Nobody.
Olisi kivaa jos blogillani olisi jokin omaperäinen teema, josta tekstiä tulisi vaivatta. Mutta, tämä typerä tyytymättömyys sanoo minun ideoilleni ei koska kuitenkin blogini tekstit julkaistaisiin vasta vieläkin liian tarkan pohdinnan jälkeen. Valokuvausteema on ollut pitkään päällimmäisenä mielessä, vaikka en tajua valokuvauksesta hölkäsen pöläystäkään ja varmasti yhtälailla liian pitkän pohdinnan jälkeen vieläkin mietin kehtaanko julkaista "tätä hieman vinksahtanutta kuvaa" läheiseltä järveltä.
Huomaan tässä kirjoittaessani lukevani tätä tekstiä läpi monen monta kertaa ja tyytymättömyys pohtii hyvin tarkkaan onko tämä julkaisemisen arvoinen kirjoituksenraapaisu. Mietin ehkä liikaa mitä muut tästä ajattelee, enkä tiedä mistä `ehkä` tuohon tuli, asia on juurikin näin.
Joskus olisi mukava päästä eroon ajatuksesta "mitä muut ajattelee", silloin elämä olisi hitsin paljon helpompaa.
Lupaan yrittää taas kirjoittaa enemmän, ehkä.
-Rosamunda-
Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti